Ääniongelmien selvittelyä

Rasa on nyt ollut eläinlääkärissä äänitutkimuksissa.

Täytyy kyllä sanoa, että oli ehkä stressaavin eläinlääkärireissu ikinä! Eläinlääkäriasema oli ensinnäkin tosi iso, ja kun me saavuttiin paikalle, oli odotushuoneessa noin kymmenkunta koiraa. Ja Rasa karjuu kuin viimeistä päivää! Sain sen onneksi rauhoittumaan, ja kun tuli kutsu lääkärille, koira oli jo koira, ei mikään hirveä villipeto. Sen verran rauhatonta tuolla kuitenkin oli, että Rasa ei meinannut millään nukahtaa rauhotteeseen. Vasta siinä kohtaa, kun menin sen viereen lattialle istumaan, ja silittelin vähän kaulalta, se malttoi rentoutua, ja silmät alkoi painua kiinni. Mutta eikös eläinlääkäri pamahtanut juuri silloin huoneeseen, ja jätti vielä oven auki käytävään, että Rasa varmasti virkosi! Kaiken huippu oli, kun hetken päästä huoneeseen pamahtaa joku nainen itseään esittelemättä, ja vetäisee vain ruiskun esiin, ja käskee pitää koiraa kiinni. Tiuskii sitten sekä mulle että puolitokkuraiselle koiralle, joka ei arvostaisi piikkiä reidessään. Käskee olemaan kiinnittämättä koiraan mitään huomiota, että se ”lopultakin nukahtaa”. No muutaman minuutin kun taas kuuntelin haukkumista, totesin, että enköhän kuitenkin saa omani ihan ite rentoutumaan, ja menin lattialle taas silittelemään Rasaa. Siihen se sitten nukahti melkein saman tien. Tää muija paljastui sitten hoitajaksi, jolla ei ollut minkäänlaisia käytöstapoja. Eläinlääkäri sitten myöhemmin kovin pahoitteli tapahtunutta, mutta jäihin noista kaikista tapahtumista melko paska maku suuhun…

Mutta sitten itse tuloksiin! Rasan kurkku siis tähystettiin kevyessä nukutuksessa. Lisäksi lääkäri katsoi anaalirauhaset, ja niissä olikin tulehdus! Suussa näkyi kuulemma kurkku ja kurkunpää erittäin punaisina, jopa verestävinä. Nielurisat oli huomattavan isot, eikä pysynyt ”pusseissaan”. Risat ei kuitenkaan ollut punaiset tai muuten ärtyneet. Kurkussa oli tulehdusta, joka lääkärin mukaan on seurausta anaalirauhastulehduksesta.

Nyt akuutisti lähdettiin hoitamaan tulehdukset pois, ja Rasa sai kymmenen päivän antibioottikuurin. Lääkäri oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, ettei kurkkutulehdus selitä äänen käheytymistä, varsinkin, kun se on jo pentuna tullut. Todennäköisin vaihtoehto on kuulemma se, ettei ääni vain yksinkertaisesti kestä haukkumista, ja kurkku ärtyy fyysisestä rasituksesta.

Sitten kun antibioottikuuri on ohi, voidaan mennä treeneihin, ja katsoa siellä, millaista haukkua olisi tarjolla. Vähän kyllä vaikuttaisi siltä, että se ääni katoaisi ihan yhtä lailla… Jos se ääni käheytyy treeneissä, niin sitten katsotaan tilannetta uudestaan vuoden päästä, kun tullaan Saksasta. Eläinlääkäri sitä puhui, että periaatteessa koira vielä vuotiaana kasvaa jonkin verran, jolloin myös kurkun seudulla saattaa tulla muutoksia, eli ääni saattaisi vielä löytyä. Mitenkään erityisen toiveikas se ei ollut, mutta onpahan nyt edes joku pieni mahdollisuus olemassa. Sitten vasta mietitään, mitä muuta harrastusta sitä keksisi, missä ei ole haukkumista.

Terveisiä sairastuvalta

Täällä aloitettiin sitten sopivasti juhannuksen alla sairastaminen. Huomasin sunnuntai-iltana, että Kimu ravisti pari kertaa päätänsä, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Maanantaina iltapäivästä huomasin taas ravistelua, ja katsoin vähän tarkemmin. Ja niinhän sitten toinen korva oli ihan töhnäinen! Korva oli täynnä tatinaa, ja sen renssaamisessa menikin sitten hetki, mutta näkyviltä osin sain sentään puhtaaksi.

”Olen niiiin sairas, saatan ehkä kuolla ilman rakkautta!”

Ravistelu ei kuitenkaan putsaukseen loppunut, vaikkei se missään kohtaa kovin voimakasta tai häiritsevää ollutkaan. Soitin kuitenkin eilen eläinlääkärille, ja päästiinkin ihan saman tien vastaanotolle. Kyllähän sieltä korvasta vaan tulehdus löytyi, ja kuulemma tulehduksen seurauksena hiivaakin.

Vaikka Kimu kotona oli antanut putsata, tutkia ja räplätä korviansa, eläinlääkärillä se oli sitä mieltä, että nyt ollaan tosi tosi kipeitä! Jo siinä vaiheessa, kun tervettä korvaa katsottiin, piti valittaa, ja näytteenotto se vasta tappavaa olikin! Eläinlääkäri oli niin vakuuttunut pienen malinöösin sairaudesta, että määräsi oikein kipulääkekuurinkin! Kotona potilas oli sitten varsin potilasta: hyvä ettei kulkenut ontuen, kun joku sitä katsoi! Ja rakkautta ei tietenkään voi tuollaisessa tilassa saada tarpeeksi!

Hoidoksi määrättiin noiden kipulääkkeiden lisäksi korvan putsausta alkuun kerran päivässä, muutaman päivän päästä kerran kolmessa päivässä miedolla putsausaineella, apteekista löytyi Epi-Otic. Lisäksi tuli kahden viikon korvatippakuuri Canofitea, jota lurautetaan korvaan kahdesti päivässä. Jo vuorokaudessa korvan tilanne on parempi, eikä Kimu oikeastaan ole ollenkaan enää ravistanut päätänsä.

Nyt on myös seuraavalle potilaalle varattu tutkimusaika: Rasa menee ensi keskiviikkona tutkimuksiin sen äänensä takia, jos meidän maalimies sitten saisi sielullensa rauhan…