Rasa on ollut treenien suhteen vähän hunningolla. Tottista ollaan tehty… öööö… en muista milloin viimeksi! Sen sijaan aika on kulunut pitkillä metsälenkeillä, ja uutena nyt myös hajutöillä! Viikko sitten tehtiin ensimmäistä kertaa hajuntunnistusharjoitusta. Etsittävänä hajuna oli kardemumma. Koska Rasasta tulee isona pullakoira; sellainen poliisikoira rexin ja lassien risteytys, joka hakee kaupungin parhaat pullat, ja tuo ne kotiin! 😉 Välineistönä meillä oli itseaskarrellut ”hajutunnistuslankut”, eli lankkuun oli tehty pilttipurkin kokoisia reikiä, joihin purkit sitten laitettiin. Kansiin tein reikiä, että haju pääsee tulemaan hallitusti nuuskimalla. Hajuttomiin purkkeihin laitoin vedessä kastellun vanulapun, hajupurkkiin myös märkä vanulappu, mutta sen olin dipannut ensin kardemummaveteen. Ei muuten tarvi puolikkaaseen mukiin montaa kardemummajyvästä, kun haju on jo voimakas!
Muutaman kerran olen naksutellut oikean hajun nuuskimisesta. Ollaan tehty aina maksimissaan viisi minuuttia yhdellä kerralla, ja yksi kerta on jakautunut vielä muutamaan harjoitussettiin, joiden välissä on pieni tauko. Yllättävän nopeasti Rasa tajusi homman juonen, siis sitten kun ylipäätään tajusi mistä mahtaa olla kyse. Tänään aloiteltiin vähän tarkkuusetsinnän alkeita. Tallasin noin 3m*3m ruudun, jonka kulmat merkkasin kartioilla. Sinne levittelin tasaisesti noin desin raksuja, ja viisi limupullon korkkia. Rasa nuuski tosi tarkasti, ja tuntui tajuavan tallatun alueen idean heti kerrasta! Jos ylitti rajan, tuli heti itse takaisin. Aina kun nokka osui pullonkorkkiin, sai makkaranpalan. Muutama toisto meni, että tajusi mitään yhteyttä naksauksen ja oman toiminnan väliltä, mutta viimeisissä toistoissa näytti jo siltä, että oikeasti etsi niitä korkkeja. Rasa tuntuu kyllä olevan luontaisesti tosi tarkka nenän käyttäjä. Siinä missä Kimu vain toheltaa satanen lasissa, Rasa oikeasti keskittyy nuuskimaan. Näistä harjoituksista on hyvä lähteä jatkamaan!
Maliapinat 