Täällä aloitettiin sitten sopivasti juhannuksen alla sairastaminen. Huomasin sunnuntai-iltana, että Kimu ravisti pari kertaa päätänsä, mutta en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Maanantaina iltapäivästä huomasin taas ravistelua, ja katsoin vähän tarkemmin. Ja niinhän sitten toinen korva oli ihan töhnäinen! Korva oli täynnä tatinaa, ja sen renssaamisessa menikin sitten hetki, mutta näkyviltä osin sain sentään puhtaaksi.
Ravistelu ei kuitenkaan putsaukseen loppunut, vaikkei se missään kohtaa kovin voimakasta tai häiritsevää ollutkaan. Soitin kuitenkin eilen eläinlääkärille, ja päästiinkin ihan saman tien vastaanotolle. Kyllähän sieltä korvasta vaan tulehdus löytyi, ja kuulemma tulehduksen seurauksena hiivaakin.
Vaikka Kimu kotona oli antanut putsata, tutkia ja räplätä korviansa, eläinlääkärillä se oli sitä mieltä, että nyt ollaan tosi tosi kipeitä! Jo siinä vaiheessa, kun tervettä korvaa katsottiin, piti valittaa, ja näytteenotto se vasta tappavaa olikin! Eläinlääkäri oli niin vakuuttunut pienen malinöösin sairaudesta, että määräsi oikein kipulääkekuurinkin! Kotona potilas oli sitten varsin potilasta: hyvä ettei kulkenut ontuen, kun joku sitä katsoi! Ja rakkautta ei tietenkään voi tuollaisessa tilassa saada tarpeeksi!
Hoidoksi määrättiin noiden kipulääkkeiden lisäksi korvan putsausta alkuun kerran päivässä, muutaman päivän päästä kerran kolmessa päivässä miedolla putsausaineella, apteekista löytyi Epi-Otic. Lisäksi tuli kahden viikon korvatippakuuri Canofitea, jota lurautetaan korvaan kahdesti päivässä. Jo vuorokaudessa korvan tilanne on parempi, eikä Kimu oikeastaan ole ollenkaan enää ravistanut päätänsä.
Nyt on myös seuraavalle potilaalle varattu tutkimusaika: Rasa menee ensi keskiviikkona tutkimuksiin sen äänensä takia, jos meidän maalimies sitten saisi sielullensa rauhan…
Maliapinat 