Kimu oli joku aika sitten turistina mukana Rasan treeneissä, ja yksi maalimiehistä kyseli, saisiko hän joskus testata Kimua. Maalimiehellä on samansukuinen koira, joten kiinnostus oli ymmärrettävää. Sovittiin siis, että otan joku kerta toistekin Kimun matkaan mukaan, että maalimies pääsee kokeilemaan.
Viime viikolla koitti sitten tuo suuri ”testipäivä”, ja maalimies oli jo etukäteen ihan innoissaan. 😀
Maalimies otti parit purut tyynyyn, ja sen jälkeen muutaman kerran hihaan. Kimu oli ihan sitä mieltä, että tää on ihan selkee juttu, fokusoi maalimieheen ihan alusta loppuun, ja haukkui hyvin – tosin ekaa kertaa kun mm:llä oli hiha, niin Kimulle tuli kunnon jumi! 😀 Niin suunnaton veto oli hihaan, ettei kuulunut pihaustakaan ääntä! Sitten kun hiha laski, niin pystyi taas haukkumaankin kunnolla.
Vähän tuntui purut olevan ”roiskasuja”, mutta ainakin omaan silmään ote näytti tiiviiltä – maalimies ei näitä oikein kommentoinut. Kerran Kimu pääsi vähän vahingossa rouskaisemaan hihaan, ja ote oli vain suun etuosalla. Tästä otettiin irrotus ihan ”koetyyliin”, siis niin että hiha oli edellään kiinni ja itse olin sivussa. Vähän kyllä epäilytti, malttaako Kimu irrottaa, kun maalimies käski ottaa irrotuksen ihan suoriltaan, mutta niin vain super-Kimble irrotti heti ensimmäisellä käskyllä!
Maalimies oli ihan viimesen päälle vakuuttunut Kimun toiminnasta. Ensimmäinen palaute oli, että ”ihan helvetin hyvä!” Kuulemma ainesta riittää ja ominaisuudet on kohdillaan. Maalimies vähän niin kuin ilmoitti, että treenaamaan olisi ruvettava, sillä kuulemma purujen osalta voisi olla tosi nopeaan koevalmiina. Ja näköjään sinne täpötäyteet treeniryhmäänkin olisi paikka yhdelle Kimulle…
Kimun kanssa olen kuitenkin vähän epäileväinen ipo-juttujen kanssa. Faktahan on se, että Kimu täyttää elokuussa jo kuusi, eikä se siitä enää nuorru. Nyt jos tulee jotain vammaa selkään tai hampaisiin, niin toipuminen olisi todennäköisesti pitkällinen prosessi. Ja entäs jos sielu ottaa osumaa…. Ipo kun on muutenkin laji, jota ei voi/kannata harrastella, tavoitteet tulisi olla selvillä, jotta treenaaminen on mielekästä.
Maalimies oli kuitenkin sitä mieltä, että olisi ihan realistiset mahdollisuudet päästä kokeeseen ennen elokuun puoliväliä, jolloin me lähdetään taas vuodeksi Saksaan. Tuo Saksaan lähdön ajankohtahan on huonoin mahdollinen, sillä kautta olisi kuitenkin reilu kaksi kuukautta vielä siitä jäljellä. Päätös olisi varmasti helpompi, jos tietäisi, että olisi sentään koko loppuvuosi aikaa käytettävissä…
Sovittiin kuitenkin maalimiehen kanssa, että ruvetaan nyt katsomaan sitten sitä Kimuakin. Meinasin, että varaan itselleni oikeuden vetäytyä tästä hommasta, jos alkaa yhtään siltä tuntua. Joka tapauksessa olen noin 95 %:sen varma, että kun Saksasta palataan takaisin aikaisintaan ensi vuoden elokuun alussa, en enää treenaisi Kimun kanssa. Sitten Kimu olisi jo seitsemän, enkä halua enää kuormittaa näin raskaalla harrastuksella. Eli tulos tulee joko nyt, tai sitten ei ollenkaan.
Nyt viikonloppuna mennään sitten maalimiehen kanssa yhdessä shoppailemaan! Hankintalistalla on ainoastaan hiha ja hyppytyyny, muuta ei kuulemma tarvita. Ja treeniaikatauluhan on sitten sellainen, että parin kerran jälkeen ruvetaan tekemään jo hallintaa! Että kyllä se maalimies ihan tosissaan näyttää olevan…
Maliapinat 