Perusasentosulkeisia

Rasa on oppinut nopean maahanmenon sekä liikkeestä, paikaltaan että istualtaan. Nykyään se tarjoaakin pätevänä maahanmenoa joka välissä, kun haluaa jotain. Harmi vaan, että olen unohtanut vahvistaa sitä sivulla oloa… Muutama viikko sitten tajusin, että mun koiraraukkani ei todellakaan osaa edes perusasentoa! Sitähän me ollaan nyt sitten treenailtu ihan viimeistä päivää!

Ensimmäinen vastaantullut ongelma: Rasa on ehtinyt jo oppia, että namit tulee kirjaimellisesti nenän eteen/nenän edestä, joten kaikkein mieluiten se olisi nokat vastakkain. On vaatinut ihan muutaman (sata…tuhatta…) toistoa, että se on alkanut uskoa, että vieressäkin kannattaa kököttää, eikä kääntyä koko ajan eteen. Me ollaan pidetty kunnon ”sulkeisia” perusasennon kanssa. Alkuun harjoiteltiin paljon seinän vieressä, niin että pääsin palkkaamaan oikeasta kohdasta: muuten ei olisi vahingossakaan osunut istumaan tarpeeksi lähelle ja riittävän suoraan.

Samalla vaivalla on tullut vähän seuraamistakin, kun ollaan liikuttu aina askel kerrallaan eteen päin, josta sitten uusi perusasento. Aika pian päästiin onneksi liikkumaan jo ”vapauteen”, ja nyt uusimpana vaiheena on kiertää neliötä ruudullisella matolla! Tässä vaiheessa siis mennään aina muutama askel suoralla, sitten käännös oikealle, jotta suoruus pysyy mukana. Rasa on nopeasti älynnyt oikean paikan, ja liikkeestä osaa tulla sivulle. Seuraavana vaiheena on perusasentoon tulo suoraan takaa (oikean paikan hakeminen), sen jälkeen takaviistosta ja lopulta edestä. Mun onni on, että kaikki treenijutut Rasa tuntuu tajuavan älyttömän nopeasti! Arjessa taas tuntuu, että oppiminen ei edisty ihan niin vauhdilla…

Rasa on ulkoillut nyt viikon verran haukkupannan kanssa, ja se on rauhoittanut menoa yllättävän paljon: kun esimerkiksi vieraille koirille ei viitsi enää haukkua, niin ei niiden perään tarvi kauheasti riehuakaan, nykyään sen huomion saa pyydettyä kun näköpiirissä on koiria, aikaisemminhan se on karjunut räkä roiskuen kaikille nelijalkaisille täysin riippumatta siitä, mitä ite teen narun toisessa päässä. Autojenkin kanssa ollaan jo vähän edistytty siitä pahimmasta vaiheesta: enää niiden perään ei tarvi singota ihan sata lasissa, mutta silti ohiajavat autot vievät keskittymisen, ja niitä pitää kytätä. Tänäänkin oli taas hieno hetki, kun vähän isomman tien vieressä tuntui, että pikkukoiralta hajoaa pakka ihan täysin! Siinä se istui (ihan omasta tahdostaan) ja vonkui, kun ohi meni autoja, eikä millään meinannut saada huomiota, ei auttanut pyyntö eikä komentaminen. Välillä turhauttaa niin käsittämättömän paljon nuo arjen ongelmat, ettei mitään rajaa!

Aloitus ja uuden vuoden tavoitteita

Tervetuloa seuraamaan kahden malinois-nartun arkea, juhlaa ja treeniä! Blogin päätähdet ovat viisivuotias Kimu ja seitsenkuukautinen Rasa. Molemmat aivan kamalan ihania apinoita, joiden kanssa ei pääse tulemaan yhtään tylsää hetkeä. Tule mukaan seuraamaan meidän touhuja, ja jätä ihmeessä viestiä kommenttilaatikkoon!

Tällä hetkellä meidän sijaintipaikka on vielä pari viikkoa Saksa, jossa ollaan oltu kesästä lähtien, Rasa liittyi joukkoon marraskuussa. Toistaiseksi on vielä suuri mysteeri mitä tapahtuu ja missä sitten kun tullaan Suomeen, joten meillä ei ole esimerkiksi mitään tarkkoja treenisuunnitelmia olemassa. Suuria tavoitteitahan on toki kummankin päänmenoksi jo mietitty, sillä se suunnittelu on osa hauskuudesta. Siispä: suureelliset suunnitelmat vuodelle 2015!

Kimu:

-Tottiksessa meidän suurin ongelma on nouto. Kimu toki noutaa ihan mitä tahansa mistä tahansa, mutta kun se näyttää (ja kuulostaa…) kaikkea muuta kuin korrektilta. Niinpä meidän päätavoite on saada vielä kevään aikana nouto kuntoon. Kunnollinen nouto vaatii vireen hallintaa ja yleistä rauhottumista tekemiseen.

-Eteen menoa ollaan tehty kokonaissuorituksena vain muutamia kertoja, ja lyhyeltä matkalta. Tähän vain toistoja paljon lisää, niin hyvä tulee!

-Tokossa meillä on taas ihan konkreettinen tavoite: saada (edes!) yksi AVO1-tulos! juuri tajusin, että meillehän ei tullut yhtä ainutta koekäyntiä koko viime vuoden aikana! Viimeksi tokomotivaatio loppui kokeeseen, jossa Kimu oli ainoa läsnäolijoista, jolla oli kivaa, ja tuomari puolestaan oli sitä mieltä, että koira on tottelematon eikä osaa mitään. Mutta nyt se tulos vaikka väkisin!

-Jäljellä riittäisi vauhtia vaikka muille jakaisi, mutta siitä huolimatta kiemuraisellakin jäljellä pysytään. Tähän mennessä ollaan tehty jälkeä vain pellolla, koska uskon vakaasti, että siirtyminen metsään sujuu joka tapauksessa helpommin kuin toiseen suuntaan. Keppien ilmaisu on kuitenkin aika alkutekijöissä, joten siihen keskitytään nyt talven aikana urakalla. Vielä parin viikon ajan pystytään tosin nauttimaan sulasta maasta, joten eiköhän me vielä joku oikea jälkikin käydä ajamassa.

-Todella suureellinen haave olisi, että päästäisiin jälkikokeeseen syksystä/loppuvuodesta, sikäli kun edes ollaan Suomessa silloin. Mutta se olkoon meidän päätavoitteena ja treenimotivaattorina!

Rasa:

-Tällä hetkellä meidän suurimpana haasteena on saada arkikäytös kunniaan! Eli muille koirille huutaminen pois (no tässä ollaan jo lähes onnistuttu!) ja ennen kaikkea autojen jahtaus historiaan! Varsinkin jälkimmäisessä taitaa haastetta olla riittämiin, vaikka parempaan suuntaan ollaankin jo menossa…

-Tottista olisi tarkoitus treenata siinä määrin, että kesällä oltaisiin valmiita möllitokoon, joka olisi sitten tasontarkastus.

-Treenejä olisi tarkoitus jatkaa siinä määrin, että tänä vuonna olisi jo bh-valmius. En ota vielä missään nimessä tavoitteeksi itse koetta, mutta loppuvuoden taso olisi syytä olla sellainen, että jos kokeita edes järjestettäisiin, niin sellaiseen voisi osallistua ja saada sen suoritettua hyväksytysti.

-Kasvattaja lupaili jo kesällä mahdollisia suhteita maalimiehiin, joten toivotaan, että päästäisiin aloittamaan myös ipo-treenit!

Molemmille apinoille toivon lisäksi ehtymätöntä terveyttä ja itselle lisäksi pitkää pinnaa!